Toimiva tiedottaminen takaa paremmat päätökset

Kaupungin virallinen ilmoitustaulu sijaitsee Monkolassa. Kuinka moni käy siellä lukemassa kuulutuksia tai valtuuston esityslistoja? Vain osa kuulutuksista päätyy kaupungin nettisivuille, jotka ovat kaikkea muuta kuin helposti lähestyttävät. Kuinka moni löytää tiedon sieltä? Kuten tämänkin lehden mielipide- ja tekstaripalstoilla on voinut todeta, virheellistä tietoa liikkuu huhupuheina aiheuttaen turhaa riitelyä. Yksi puhuu aidasta ja toinen aidan seipäästä.

Uusi kuntalaki velvoittaa kunnat toteuttamaan lähidemokratiaa. Lohjalla on juuri saatu valmiiksi lähidemokratiamalli, joka tulee tarjoamaan asukkaille entistä enemmän keinoja vaikuttaa omiin asioihinsa. Tiedon kulussa ollaan uuden ison haasteen edessä. Tieto, joka on päättäjien hallussa, pitää saada välitettyä kuntalaisille oikeasisältöisenä, oikea-aikaisesti ja oikeita kanavia pitkin.

Demokratia toimii vain, jos tieto on yhtä lailla kaikkien saatavilla. Vain silloin päätöksenteko voi olla aidosti avointa. Puhuttaessa yhdenvertaisuudesta ja palvelujen saatavuudesta pitää puhua myös tiedon saatavuudesta. Yhtä lailla kuin palvelut on taattava ihmisten lähellä myös tietoa vaikuttamisen keinoista on jaettava siellä missä ihmiset ovat ja liikkuvat. 

Suurin osa käyttää nettiä päivittäin. Se on selkeästi yksi luonteva kanava, mutta ei ainoa. Kaikki eivät syystä tai toisesta voi tai halua käyttää tietokonetta. Tarvitaan sanomalehtiä, tarvitaan ilmoitustauluja, tarvittaisiin myös keskitetty neuvontapiste, johon voisi soittaa ja kysyä näistä asioista. Luontevampaa olisi kehittää kirjastoja ja toivottavasti perustettavaa kulttuuritaloa monipalvelupisteiden suuntaan kuin kaupungintaloa.

Lohjan lähidemokratiatyöryhmässä, jossa minulla oli ilo toimia syyskausi, olimme yksimielisiä, että kaupungin nettisivuille on luotava lähidemokratiaosio, joka kertoo kaiken oleellisen uudesta lähidemokratiamallista. Tämän lisäksi sivuilla on tiedotettava selkeästi myös vanhoista vaikuttamisen keinoista, kuten kansalaisaloitteen tekemisestä. Kaupungin nettisivut eivät kuitenkaan välttämättä ole luontevin keskustelun paikka, vaikka sivustolla toimisikin palautelaatikko. Eritoten aluetoimikunnat, joita ollaan perustamassa Lohjan alueelle kahdeksan, voisivat toimia myös somessa ja perustaa avoimet facebook-sivut ajatusten vaihtoa  ja tiedonvälitystä varten. 

Suuri vastuu tiedonkulusta on aluekoordinaattorilla, jonka tehtävänä on polkaista alueellinen päätöksentekomalli käyntiin ja valvoa ja opastaa aluetoimikuntien työskentelyä. Oleellista on tiedon oikea-aikaisuus. Tieto on saatava kuntalaisille suoraan ja aluetoimikuntien kautta jo, kun asioita laitetaan vireille, jotta niihin todella ehditään ottaa kantaa ja paneutua. Etukäteistieto vähentää jälkiviisautta ja tilanteita, joissa jo pitkälle valmistellut asiat joudutaan vetämään pois päätöksenteosta esim. valitusten takia. Aito alueellinen päätäntävalta lisää myös asukastyytyväisyyttä ja vähentää turhautumista päätöksentekoprosesseihin ja päättäjiin. Tämä helpottaa varmasti työskentelyä kaikissa päätöksentekoportaissa. 

Minna Jaskari

kuntavaaliehdokas (vihr.)

FM, ent. puuseppäyrittäjä

Lohjanharjun Vihreiden pj​

(Mielipidekirjoitus on julkaistu Länsi-Uusimaa -lehdessä)

Matalan kynnyksen osallistumista myös kulttuuriin

Kiitos Ari Pitkämäki ja Apuomena! Kiitos tarkennuksesta mielipidekirjoitukseeni sekä informaatiosta seniorikahviloiden kokoontumisajoista mielipidepalstalla 18.10. Tarkoitin "kaupungilla" tosiaan kaupunki- ja taajama-alueita, en ydinkeskustaa. Toisaalta en tiennyt, että seniorikahvilat toimivat jo Sammatissa ja Karjalohjalla, mikä on todella hienoa. Teette tärkeää työtä!

Olen samaa mieltä kanssasi, että matalan kynnyksen osallistuminen ja vertaistuki ovat tärkeitä. Ne ovat parasta mahdollista ennaltaehkäisevää toimintaa kaiken ikäisille ihmisille. Toivonkin, että osallistumiskynnyksen madaltaminen olisi periaatteena kaikessa harrastus- ja kulttuuritoiminnassa. Tarjonnan monipuolisuudella pidetään huoli, että jokainen ikään, sukupuoleen tai taustaan katsomatta löytää itselleen sopivaa tekemistä, jossa voi kokea yhteenkuuluvuutta muiden kanssa.

Harrastusten ja kulttuuritapahtumien hinnat eivät saa olla esteenä pienituloisillekaan ihmisille. Siinä Lohjalla on parantamisen varaa. Laurentius-salissa ja Pyhän Laurin kirkossa järjestetään upeita konsertteja, mutta lippujen hinnat ovat korkeita eivätkä työttömien, eläkeläisten ja opiskelijoiden alennukset aina riitä madaltamaan kynnystä lähteä kuuntelemaan. Tarvittaisiin myös vaihtelevampaa musiikkitarjontaa, klassisen musiikin lisäksi esimerkiksi kansanmusiikkia, ja nuorille päihteettömiä musiikkitapahtumia kosteiden ravintolailtojen sijaan.

On myös huolehdittava tapahtumien saavutettavuudesta. Keskustan ja suurimpien taajamien välillä pääsee suhteellisen hyvin liikkumaan julkisilla eikä taksinkaan hinta ihan mahdottomaksi nouse, mutta olisi huomioitava myös reuna-alueet ja lähikunnat. Esimerkiksi Lohjaan nyt liittyvissä kunnissa, Karjalohjalla ja Nummi-Pusulassa, on kiinnostavaa paikallista kulttuuritoimintaa, jonka äärelle myös lohjalaisten kannattaisi hakeutua. Kaupungin kulttuuritapahtumille puolestaan olisi eduksi, jos naapurikuntalaisten olisi helpompi päästä meille teatteriin, konsertteihin ja elokuviin. Tähän, kuten kaikkien palvelujen saavutettavuuteen, tarvitsemme joukkoliikenteen kehittämistä. Niin peruspalvelujen kuin kulttuuritarjonnan ja harrastusten pitää olla kuntalaisten saatavilla ilman omaa autoa.

Mielestäni Lohja tarvitsee kulttuuritalon, joka olisi paras mahdollinen kaikille kuntalaisille avoin matalan kynnyksen kohtauspaikka. Näkisin sen mielelläni vanhassa keksitehtaassa, jolloin se avaisi myös väylää kaupungin keskustan ja rannan välillä. Tavoitteeksi olisi asetettava myös oma taidemuseo Salon Veturitallin mallin mukaan. Kaipaan tänne myös elokuvakerhoa, joka esittäisi valtavirrasta poikkeavia elokuvia ja klassikoita.

Rahat ovat tiukilla, mutta vapaa-aika ja kulttuuri vievät kunnan budjetista vain murto-osan. Niihin panostaminen on ennaltaehkäisevää työtä, joka tuo hyvinvointia ja vähentää tarvetta sosiaali-ja terveyspalveluille. Liikkuvat, toisiaan tapaavat ja kulttuuria harrastavat ihmiset sairastavat vähemmän, ja myös syrjäytymisriski pienenee.

Minna Jaskari

kuntavaaliehdokas (vihr.)

FM, ent. puuseppäyrittäjä

Lohjanharjun Vihreiden pj

(Mielipidekirjoitus on julkaistu Länsi-Uusimaa -lehdessä)

Ennaltaehkäisyä, terveysbusseja ja kotihoitoa senioreille

Perjantaina 5.10.2012 järjestetyssä Ihana ikä -senioritapahtumassa Lohjanharjun Vihreitä edusti vain kaunis nimikyltti. Kuulin asiasta jälkikäteen, koska minut oli ilmoitettu tilaisuuden yhteydessä järjestettyyn vaalipaneeliin tietämättäni. Tällaista ei saisi tapahtua, mutta joskus tieto ei vaan kulje. Olen pahoillani erityisesti paneelia kuuntelemaan saapuneiden ikäihmisten puolesta.

Korviini kantautui, että paneelikeskustelu oli kääntynyt väittelyksi terveyskeskusten määrästä. Terveyskeskusten määrän säilyttämisellä ikäihmisten hoitoa ei kuitenkaan ratkaista.

Lähtökohtana pitää olla senioreiden itsemääräämisoikeus ja valinnanvapaus asuinpaikan suhteen. Tuttu ympäristö naapureineen ja ystävineen tuo elämänlaatua, joka parantaa toimintakykyä ja terveyttä. Palvelut on silloin taattava siellä, missä asuinpaikkakin on.

Perinteiset terveyskeskukset sopivat kaupunkialueelle, jossa on riittävästi väestöpohjaa. Keskusta-alueelle on myös helpompi saada lääkäreitä. Syrjäkylillä ja taajamissa sen sijaan kamppaillaan sijaisten puutteen, vaihtuvien lääkärien ja yksityisten hoiva-alan yritysten hinnoittelun kanssa. Pelätty kahden terveyskeskuksen malli olisi taannut vanhuksille oman, heidän erityistarpeisiinsa keskittyneen geriatrisen yksikön nykyiseen Keskustan terveysasemaan.

Taajamissa ja kylissä terveyskeskusten palveluja voisivat hoitaa kustannuksiltaan ja rakenteeltaan kevyemmät terveyskioskit. Verikokeen ottaminen tai verenpaineen mittaaminen ei vaadi ympärilleen esim. Tynninharjun kokoista laitosta. Terveyskioski voi toimia olemassaolevassa rakennuksessa, koulun tai päiväkodin yhteydessä tai vaikka vanhalla seurantalolla.

Ikäihmisille liikkuminen on kuitenkin ongelma oli palvelu sitten terveyskeskuksessa tai -kioskissa. Heillä ei välttämättä ole enää ajokorttia, kyliltä kulkee busseja huonosti ja pysäkille on liikaa matkaa. Vaihtoehdoksi jää taksi, kun joukko-ja palveluliikenne ei tavoita kaikkia. Monen tutkimuksen ja toimenpiteen voisi hoitaa ikäihmisen kotona tai kyliä kiertävässä terveysbussissa. Onhan meillä kirjasto- ja optikkoautotkin, miksei sitten terveysbusseja?

Kun terveysbussi hurauttaisi kotikulmille, heikkokuntoisen ihmisen ei tarvitsisi lähteä mihinkään. Tämä palvelisi ikäihmisten lisäksi myös vammaisia, pienten lasten äitejä tai vaikkapa flunssaan sairastunutta sairasloman tarvitsijaa. Kun tarvitaan jatkotutkimuksia tai tilanne on vakavampi, on joka tapauksessa turvauduttava ambulanssiin ja / tai sairaalaan eli siinä suhteessa kevyemmät palvelurakenteet eivät vaarantaisi mitään.

Terveysbussien käyttöönoton näkisin kaikista tärkeimpänä syrjäisemmillä seuduilla. Esimerkiksi Karjalohjalla yli 65-vuotiaiden suhteellinen osuus on jo reilusti yli 20 %. Viidesosaa väestöstä ei voida kuvitella siirrettävän keskusta-alueelle asumaan. Jokaisen kuljettaminen erikseen terveyspalvelujen pariin on myös melkoista tuhlausta.

Sairaanhoidon lisäksi olisi ikäihmistenkin kohdalla panostettava ennaltaehkäisevään työhön. Kotihoitoa voitaisiin kehittää välttämättömistä hoitotoimista neuvontaan, liikuttamiseen ja muuhun aktivoimiseen. Resurssit tähän saataisiin rohkealla palvelurakenteiden keventämisellä ja painopisteen siirtämisellä puitteista ihmisten kohtaamiseen. Yhteistyö kolmannen sektorin kanssa on tärkeää ja sitä olisi laajennettava kyliin ja taajamiin. Esimerkiksi Apuomenan seniorikahvilat toimivat vain kaupungissa. Parasta ennaltaehkäisyä on varmasti yksinäisyyden poistaminen. Ihmisten kynnystä tarjoutua ikäihmisten seuraksi, lukemaan, kävelyttämään ja vaikka vain juomaan päiväkahvit pitäisi madaltaa.

Omaishoidon edellytyksiä olisi edelleen parannettava mm. vertaistuella ja vapaapäivien lisäämisellä. Omaishoidon määritelmää tulisi lisäksi laajentaa koskemaan myös esim. vanhempiaan osittain kotona hoitavia lapsia tai muita lähisukulaisia. Osa-aikatyöhön siirtyvän omaishoitajan tulonmenetystä olisi tuettava, kuten lasten kotihoitoakin. Tämä tulee kunnalle edullisemmaksi kuin laitoshoito.

Ikäihmisten hoito ei saisi siirtyä automaattisesti laitoksiin siinäkään vaiheessa, kun tarvitaan ympärivuorokautista apua. Esimerkiksi Tammisaaressa on hyviä kokemuksia kotisairaalatoiminnasta. Jälleen potilaan hoitaminen kotona tulee kunnalle halvemmaksi kuin uusien laitospaikkojen rakentaminen.

Lisäksi on muistettava, että valtaosa ikäihmisistä on edelleen aktiivisia kansalaisia, joilla on aikaa käydä museoissa, kirjastossa, konserteissa, teatterissa ja elokuvissa. Ikäihmiset eivät saa jäädä vain numeroiksi sote-palvelutilastoissa, vaan heitä kiinnostavasta tarjonnasta on pidettävä huolta niin kulttuurin saralla kuin liikunta- ja opintoryhmissäkin.

Minna Jaskari

kuntavaaliehdokas (vihr.)

Lohjanharjun Vihreiden pj

(Mielipidekirjoitus on julkaistu Länsi-Uusimaa -lehdessä 8.10.2012