Kansa ei ymmärrä kaavoitusta, joku väitti minulle. Oli puhe
lähidemokratiasta ja mihin asioihin asti se pitäisi ulottaa.
Kaavoituksessa on kuitenkin kyse ympäristöstä ja palveluista, joihin
jokaisella on omakohtaista tuntumaa, ihmettelin minä.
Vihreässä keskusteluilassa 7.2.
kaavoituspäällikkö Leena Iso-Markku perusteli kauppakeskuksen
rakentamista Nahkurintorille kuluttajatutkimuksilla, joiden mukaan
ihmiset haluavat ajaa autolla kauppakeskuksen parkkihalliin ja hoitaa
kaikki ostoksensa saman katon alla. Jos tämä pitää paikkansa, olen samaa
mieltä ensimmäisen väittäjän kanssa. Ainakaan silloin ei ymmärretä
kaavoituksen pitkän tähtäimen ympäristö- ja maisemavaikutuksia ja
asukkaiden tahto olisi alistettava ilmastonmuutoksen torjumiselle.
Autoilun tukeminen kaupallisin keinoin ei ymmärtääkseni ole sitä
kestävää kehitystä, johon Lohja on mm. HINKU-hankkeen myötä sitoutunut.
Lohjan keskustan kaupallinen selvitys
vuodelta 2006 on tehty toimipaikkarekisterin ja kaupan tilastojen
pohjalta. Eli asukkailta siinä ei ole kysytty mitään. Selvityksen mukaan
Lohjalla oli huutava pula liiketilasta. Silloin vain neljä toimitilaa
oli tyhjänä ja Prismaa ei oltu vielä avattu. Selvitys ennusti Lohjan
ostovoiman kasvavan 10 % vuoteen 2020 mennessä väestömäärän ja
kulutuksen kasvun myötä. Koska Lohja oli toimipaikkarakenteeltaan
“keskustamainen” eikä pikkukaupungeille ominaisesti
päivittäistavarakauppaan keskittyvä, kasvu kohdistuisi suhteessa eniten
erikoiskauppaan.
Nyt meillä on Prisma ja lukemattomia
tyhjiä liiketiloja. Taidamme sittenkin olla pikkukaupunki. Selvityksen
moittima tilanne, jossa liiketilat ovat sijoittuneet hajanaisesti, on
pahentunut niiden tyhjenemisen myötä.
Nahkurintorinkin todetaan olevan
etäällä kaupallisesta ytimestä. Ratkaisuksi tarjotaan tiivistä
keskustarakennetta, kävely-yhteyksien parantamista ja “menestyvän
keskustan tunnusmerkkiä” kävelykatua. Alamme päästä asiaan. Mutta jos
uusi kauppakeskus tappaa lisää kivijalkakauppoja, ei elävä yhteys eri
liiketilojen välillä säily edes kävelykadun avulla. Tyhjät liiketilat
eivät houkuttele muuhun kuin pikaiseen ohimarssiin.
Kaavassa kortteli on lisäksi täyteen
ahdettu. Se ahdistaa Nahkurintallin nurkkaan eikä tarjoa oleskelu- tai
puistotilaa. Rakennuksen katto, josta olisi mahtavat näkymät järvelle ja
harjulle, on varattu autoille.
Tämä kaikki sotii myös
Länsi-Uudenmaan vetovoimatutkimuksen (2011) keskeisiä tuloksia vastaan.
Tutkimus on tehty haastattelemalla kuluttajia ja yrittäjiä. Missään
kohtaa tutkimus ei mainitse kauppakeskuksia vetovoimatekijöinä. Sen
sijaan luonto, maaseutumaisuus ja joukkoliikenteen kehittäminen
houkuttelevat alueelle asukkaita - ja asiakkaita. Tarjontaa täytyy
tutkimuksen mukaan monipuolistaa, mutta vetonaulojen uskotaan löytyvän
ympäristöstä. Johtopäätöksenä hiilineutraalius nähdään alueen brändinä,
jossa vihreät arvot olisi sidottava alueen markkinointiin.
Konkreettisemmalla tasolla
ekologisuus kilpailuvalttina tarkoittaa työpaikkojen ja yritysten
luomista vesielementin ympärille, ympäristöteknologiaan ja matkailuun.
Näitä tekijöitä listaa Seudullinen elinvoima- ja elinkeino-ohjelma SELKO
(2012). Lisäksi se tarkoittaa fiksua tonttikauppaa, uusien
energiaratkaisujen ja ekologisten materiaalien käyttämistä
rakentamisessa. Näissä kaikissa Lohja osana Länsi-Uuttamaatta voi olla
edelläkävijä. Kauppakeskuksia ketjuliikkeineen sen sijaan on joka
paikassa.
Hyvä uutinen on, että keskustan
osayleiskaavasta on tehty niin paljon muistutuksia, että uusi versio
tulee näytille kevään aikana. Siihen pystyy siis vielä vaikuttamaan
ennen uutta valtuustokäsittelyä, joka on edessä kesäkuussa.
Lohjan Vihreät suunnittevat kaavasta
omaa esitystään, jossa liiketilaa todennäköisesti supistetaan reilusti
ja rakennuksesta lohkaistaan aimo siivu avoimen kaupunkitilan ja
terassien hyväksi. Katto olisi oiva paikka maiseman ihailuun ja vaikkapa
ruokailuun kattopuutarhan siimeksessä. Ehkä tällainen liikekeskus
houkuttelisi paremmin myös paikallisia yrittäjiä, jotka panostavat
alueen ominaislaadun esiintuomiseen ja lähituotteisiin.
Kävelykadusta soisin tulevan hulppean
bulevardin harjulta rantaan asti. Mutta jos ei se nyt ihan Aurlahtea
hyväile, muistuttakoon edes parin korttelin mittaisena, että ihmisillä
on jalat liikkumista varten.
(Kolumni on julkaistu myös Länsi-Uusimaa -lehden Kirjoittajavieras -palstalla)
