torstai 28. heinäkuuta 2016

Visio Lohjasta kuvataidekaupunkina

Pekka Halonen, 1916
Lohjan museossa käy noin kymmenen ihmistä päivässä. Ei kuulosta kovin kustannustehokkaalta. Salon taidemuseossa eli Veturitallissa puolestaan kävi yli 47000 ihmistä vuonna 2015. Tämä toteutui viidellä henkilötyövuodella. Salossa on pyritty kasvattamaan alueen vetovoimaisuutta taiteen avulla. Samalla museo on nähty taidekasvatuksen ja asukkaiden hyvinvoinnin lisäämisen välineenä.

Kuvitellaanpa, että Lohjan vetovoimatekijöitä ovat tulevaisuudessa luonnon, kirkon ja torin lisäksi Sundmanin museo, Puu-Anttilan taidetalo, Porlan patsaspolku ja Aurlahden taidepaviljonki. Ne houkuttelevat kaupunkiin turisteja ja uusia asukkaita sekä tuovat työpaikkoja, ostajia ja verotuloja. Kuvataide myös yhdistää kaupungin eri alueita ja toimintoja toisiinsa.

Luonto lyö kättä kulttuurille, kun Porlaan on alueen kasveista ja eläimistä kertovien opastaulujen lisäksi sijoitettu luonnonmateriaaleista tehtyjä yhteisötaideteoksia. Patsaspolku johtaa paviljongille, jossa Aurlahti jo syleilee keskustaa ja ohjaa kulkijan koivukujaa pitkin ylös kaupungille. Koivujen rungot on koristeltu käsityöläisten vetämän "Räsystä kuteeksi, kuteesta taiteeksi" -projektin tuotoksilla.

Matkalla torille kulkija pysähtyy tutustumaan museoksi muutettuun Sundmanin keksitehtaaseen. Sen perusnäyttelynä nähdään Lohjan luonnosta innoitusta saaneiden taiteilijoiden, kuten Pekka Halosen, Maija Karman ja Arvid Järnefeltin, töitä.

Lohjan museo, kirkko ja kirjasto muodostavat oman historiallisesti ja arkkitehtonisesti mielenkiintoisen kokonaisuutensa yhdessä taiteilijoiden ja käsityöläisten työ- ja galleriatiloiksi kunnostetun Puu-Anttilan kanssa. Oheistoimintoina uusissa taidetiloissa järjestetään konsertteja, työpajoja ja kursseja. Ne tarjoavat tiloja myös kokousten ja juhlien järjestämiselle.

Visiota voisi jatkaa miettimällä, miten tyhjeneviä tehdastiloja hyödynnettäisiin. Entäpä, jos tänä kesänä aloittanut kulttuuribussi kierrättäisi yleisöä viikottain Sammatin Taidenavetalle ja taiteilijoiden työpajoihin? Olisiko Tytyrin kaivosmuseonkaan kehittäminen yhdistettynä tähän muuhun enää niin utopistinen hanke?


(Kolumni on julkaistu myös Länsi-Uusimaa -lehden Kirjoittajavieras-palstalla)