Kulu vai sijoitus?

Pauliina Kaasalainen: Mikä tahansa määriteltävissä oleva joukko (osa teoksesta)

Miltä tuntuu kuulla olevansa taakka ja kuluerä? Syyllinen kestävyysvajeeseen? Sohvalla makaava lusmu tai yhteiskunnan varoja tuhlaileva sairas? Hirveältähän se tuntuu. Se syö naista ja miestä. Vie itsetunnon ja jopa hengen.
       

Jotain tälle eläkeläisiä, opiskelijoita, työttömiä ja pienituloisia kurittavalle puheelle ja toiminnalle pitäisi tehdä. Jonkun pitäisi huutaa kovaan ääneen: -Seis!
       
Päättäjä äänestää leikkausten puolesta, vaikka se sattuu varpaissa asti, koska uskoo, ettei muuta vaihtoehtoa ole. Tai jättää äänestämättä, koska vaalit ovat tulossa. Vaihtoehdottomuutta tyhjenevien rahakirstujen äärellä hoetaan kuin mantraa eikä kellään ole kivaa. Poliitikkoja uhkaillaan, ääriliikkeet paisuvat ja luvassa on mellakoita, jos suunta ei muutu.
       
Luin taannoin tutkimuksesta, jonka mukaan yhteen pakolaiseen sijoitettu euro tuottaa hyvin pian kaksi euroa takaisin. Kulusta tuleekin sijoitus tulevaisuuteen. Syntyy kysyntää ja työpaikkoja. Miksei tämä sama muka pätisi työttömiin ja sairaisiin?

Hyvinvointiyhteiskunta ei ole vain kuluja ja velvollisuus, vaan se on huipputuote, johon kannattaa sijoittaa. Se pitää kaikki rattailla ja tulee pitkällä tähtäimellä halvemmaksi.     

Jos muuttaisimme ajattelua niin, että työllisyystoimet, kuntoutus ja opintojen tukeminen olisivat positiivisia asioita, kaikista kansalaisista saataisiin esiin heidän parhaansa. Jos kuntien ja valtioiden onnistumista ei mitattaisikaan ensisijaisesti rahassa, vaan asukkaiden onnellisuudessa ja hyvinvoinnissa, painopiste siirtyisi ihmisläheisempään suuntaan.
       
Olisi irrottauduttava talousmallista, joka pohjautuu jatkuvaan kasvuun ja kulutukseen, mikä sen lisäksi, että kasvattaa eriarvoistumista, saastuttaa ja kuluttaa luonnonvaroja nopeammin kuin ne uusiutuvat ja maapallo kestää. Ihmisillä ja ympäristöllä on kestokyvyn rajat, joita ei pystytä loputtomiin venyttämään, mutta ihmisten luomia rakenteita voidaan aina muuttaa, jos tahtoa löytyy.

Kurssi kannattaisi muuttaa vielä, kun se pystytään tekemään kauniisti. Rumaa siitä tulee sitten, kun luonnonvarat on käytetty loppuun, rikkaat asuvat bunkkereissaan ja köyhät tappelevat ruuasta, vedestä ja polttoaineesta kuin Mad Maxissa ikään.

(Kolumni on julkaistu myös Länsi-Uusimaa -lehden Kirjoittajavieras-palstalla)