Palveluneuvonnalla helpotusta SOTE-paniikkiin

Ihmisten huoli SOTE-uudistuksen seurauksista on valtava. Tätä on puitu monen kuntalaisen kanssa vaaliteltalla. Etenkin vanhukset pelkäävät palveluidensa puolesta: Miten kauas palvelut karkaavat omasta kotipaikasta? Tiedänkö edes, missä ja mitä palvelut ovat?

Palvelujen siirtyessä entistä enemmän nettiin vanhuksilla on aito pelko, kuinka he selviävät. Saako lääkäriajan vielä tilattua puhelimitse? Digiloikka tuntuu monesta siltä viimeiseltä loikalta, josta ei enää selvitä ojan tai kuilun seuraavalle puolelle.

Samaan aikaan, kun hallitus ajaa jääräpäisesti valinnanvapausuudistusta, jopa Vappu Taipale kertoo epäilevänsä omaa kykyään löytää itselleen sopiva palvelu, jos valinnanvapaus astuu voimaan (Demokraatti 17.9.2016). Ja hän on sentään lääkäri ja entinen sosiaali- ja terveysministeri!

Tilanne muuttuu vielä haastavammaksi, jos kuuluu siihen paljon sosiaali- ja terveyspalveluita käyttävään joukkoon, jolle myönnetään tulevaisuudessa ns. henkilökohtainen budjetti. Heitä ovat monet vanhukset ja vammaiset. Jos omien palveluntarpeiden kartoittaminen ja budjetointi vaatii paljon terveeltä ja toimintakykyiseltä ihmiseltä, miten vajaakuntoinen tehtävästä selviää?

Periaatteessa henkilökohtainen budjetti myönnetään vain henkilölle, joka pystyy sitä hallinnoimaan. Valinnanvapauslainsäädäntöön on myös kirjattu esitys tuetusta päätöksenteosta. Näissä järjestelmissä on kuitenkin aina heikkoutensa ja osa tuen tarvitsijoista putoaa niiden ulkopuolelle.
Ainakaan henkilökohtaisen budjetin kohdalla valinnanvapaus ei vähennä byrokratiaa, jos se kuitenkin vaatii palveluntarpeenarviointia. Herää myös kysymys, kuka on riittävän objektiivinen henkilö tukemaan päätöksenteossa ja miten SOTE-uudistuksen tavoittelema tasa-arvo tässä toteutuu.

On sulaa hulluutta luoda uutta järjestelmää, joka lisää ihmisten epävarmuutta, kun he ovat jo ennestään pulassa Kelan, työvoimahallinnon ja ties minkä byrokratian kanssa.  Mutta koska uudistusta ajetaan väkipakolla läpi liian tiukalla aikataululla ja huonolla valmistelulla asiantuntijoiden ja kokeneiden poliitikkojen varoitteluista huolimatta, mielestäni kunnan on reagoitava asiakkaidensa huoleen.

Erilaiset potilasjärjestöt tarjoavat palveluohjausta jäsenilleen, mutta tarvittaisiin myös keskitettyjä neuvontapalveluita, koska kaikki eivät kuulu mihinkään potilasjärjestöön. Kaikki eivät osaa hakea tietoa eikä voida olettaa, että kaikilla on nettiyhteys, tai edes tietokone.

Koska asukkaiden hyvinvoinnista huolehtiminen jää kuntien keskeiseksi tehtäväksi SOTE-palveluiden siirtyessä maakuntien vastuulle vuoden 2019 alusta, ehdotankin, että kaupunki alkaa järjestää SOTE-palveluneuvontaa, joko itse tai kolmannen sektorin kautta. Tätä tehtävää hoitamaan tarvitaan oikea ihminen, jolla on aikaa katsoa asiakkaan kokonaistilanne ja selvittää, mitä toimia ja palveluita hän tarvitsee sekä mihin tukiin ja etuuksiin hän on oikeutettu.

Palveluohjausta tarvitaan ja todennäköisesti myös tarjotaan maakunnan tasolla jatkossa, mutta ainakin SOTE-uudistuksen siirtymävaiheessa, sen ensimmäisinä vuosina, tämä palvelisi kuntalaisia. Se toimisi myös ennaltaehkäisynä erilaisten terveysongelmien pahenemiselle.

Epätietoisuus ja epävarmuus aiheuttavat voimakasta stressiä. Sen poisto puolestaan edistää hyvinvointia ja terveyttä. Hyvinvoinnilla luodaan onnellisuutta, joka on Lohjan kuntastrategian keskeinen päämäärä.

Nykyajan Koiramäet

Mauri Kunnaksen Koiramäki-kuvitusta

Vaikka emme enää asu agraariyhteiskunnalle tyypillisissä Koiramäki-idylleissä, joissa mummut ja vaarit, piiat ja rengit, kiertolaiset, isännät ja emännät sekä liuta muksuja muodostavat turvallisen pihapiirin, olemme silti yhteisöllisiä otuksia. Ainakin suurin osa meistä on. Haluamme seuraa, turvaa, halauksia ja vastakaikua - joskus itkeä jonkun olkapäätä vasten, toisinaan höpötellä jonninjoutavia ja nauraa hölmöille vitseille.

Silti viidennes meistä asuu yksin ja yhtä suuri osuus väestöstä on yksinhuoltajia. Yksinelävien viidennes pitää sisällään myös ilman puolisoa tai muuta perhettä elävät eläkeläiset tai vanhukset. Koska yksineläjät ja yksinhuoltajat kuuluvat myös maamme köyhimpiin - tai ainakin heillä on suurin riski köyhtyä - ei ole ihme, että yhteisöasumisen suosio jatkaa kasvuaan. Yksinasujien elinkustannukset ovat suhteessa suuremmat kuin perheellisten. Lisäksi kaivataan asioiden jakamista arjessa, vaikkei perhettä olekaan.

Perinteisesti yhteisöasuminen on ollut nuorten opiskelijoiden juttu, mutta nyt se on levinnyt kaiken ikäisten keskuuteen. Eläkeläiset hakevat seuraa toisistaan, lapsiperheet haluavat lapsilleen leikkikavereita ja laajempaa turvaverkkoa, joissain paikoin tarkoituksellisesti pyritään luomaan eri-ikäisistä koostuvia yhteisöjä.

Helsingin Jätkäsaareen on noussut jo kaksi yhteisöprojektina rakennettua kerrostaloa. Elmu-säätiön ideoima muusikkojen vuokratalo Jallukka avasi ovensa ihan äskettäin (HS 3.3.2017). Facebookin yhteisöryhmissä, kuten Kommuunit koolle, haetaan jatkuvasti asukkaita eri puolella Suomea toimiviin tai perusteilla oleviin yhteisöihin ja yksittäiset ihmiset, pariskunnat ja perheet puolestaan etsivät itselleen sopivaa porukkaa, johon liittyä. Ajatuksia vaihdetaan myös yhteisöjen säännöistä ja toimintatavoista, kokeneet yhteisöasujat kouluttavat kokemattomia.

Yhteisöjen muodot ovat monet. Jotkut hakevat Koiramäki-idylliä ja ovat valmiita muuttamaan syrjäseuduille alkeellisempiinkin oloihin, jotta pääsevät luonnon rauhaan, viljelemään maata ja pitämään eläimiä. Keuruun ekokylä lienee vanhimpia Suomessa toimivia ekoyhteisöjä. Valtaosa uudemmista yhteisöistä toimii kuitenkin kaupungeissa, joissa on eniten töitä ja opiskelupaikkoja, mutta pahin asuntopula ja kalleimmat vuokrat.

Kun vuokrasääntely lopetettiin vuonna 1991, vuokrataso ei suinkaan lähtenyt laskuun, kuten silloin kuviteltiin. Tässäkään asiassa markkinat eivät hoitaneet hinnoittelua asiakkaiden - tässä tapauksessa vuokralaisten - vaan omistajien eli kiinteistösijoittajien eduksi. Tämä kehitys on johtanut asumistukimenojen paisumiseen. Vuonna 2016 Kela maksoi asumistukia 1,92 mrd €. Käytännössä veronmaksajien rahoilla kustannetut asumistuet valuvat asunnonomistajien ja luotottajien taskuihin.

Samaan aikaan vuokrien jatkuvan nousun kanssa hallitus on johdonmukaisesti leikannut kaikkein köyhimpien toimeentuloa. Eläkeläisten asumistuen leikkaus saatiin peruttua. Nyt suunnitellaan  yleisen asumistuen leikkausta ja maksimineliövuokraa, jolle asumistukea voi saada. Kumpikaan ei ratkaise asuntopulaa eikä hintojen nousua, vaan kurjistaa entisestään vähävaraisia. Yleisen asumistuen leikkaus käy kipeästi esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeellä olevan yksinhuoltajan, johon ryhmään itsekin kuulun, kukkarolle. Lastensa kanssa asuva eläkeläinen kun kuuluu yleisen asumistuen piiriin.

Mutta eivät kaikki yhteisöasujat ole köyhiä - ainakaan olosuhteiden pakosta. Joukossa on tavallisia työssäkäyviä ihmisiä, jotka haluavat vapaaehtoisesti laskea elintasoaan ja luopua turhasta tavarasta keskittyäkseen materialismia tärkeämpiin asioihin, kuluttaakseen vähemmän, säästääkseen luonnonvaroja ja elääkseen ekologisemmin.

Yhteisöllisellä asumisella voidaan ratkaista myös kasvavaa hoivaongelmaa. Nyt jo esimerkiksi Helsingin Laajasalossa on kokeiltu opiskelijoiden ja vanhusten yhteisasumista siten, että opiskelija saa edullisen yksiön sitä vastaan, että sitoutuu viettämään aikaa samassa talossa asuvien vanhusten kanssa muutaman tunnin viikossa. Lohjan Vihreiden valtuustoryhmä on ehdottanut vastaavaa nuorten ja vanhusten yhteistä taloa 9.11.2016 tehdyssä aloitteessaan kevyesti tuetusta asumisyksiköstä.

Nyt kun Lohjalle suunnitellaan asuntomessuja vuodelle 2021, toivoisin, että myös yhteisöllinen asuminen huomioitaisiin. Osa asunnoista voisi olla "matalan kynnyksen" yhteisöasuntoja, joissa yksityisten tilojen ohella olisi tavallista enemmän yhteisiä tiloja ja toimintoja, esimerkiksi oleskelu- ja harrastetilat, vierashuone, sauna, pesutupa ja keittiö. Sekä suunnitteilla olevat kerrostalot että town houset sopisivat tähän tarkoitukseen.

Nämä asunnot voisi rakentaa myös kimppa-autollisiksi eli jokaista asuntoa kohti ei olisikaan omaa parkkipaikkaa. Tällä säästettäisiin rakentamiskustannuksia, alennettaisiin ostohintaa/vuokraa ja säästettäisiin maa-alaa viheralueille ja vaikkapa yhteiselle kasvimaalle. Siten Lohja voisi olla pienten kaupunkien joukossa edelläkävijä, joka panostaa yhteisöllisyyteen, autottomuuteen ja joukkoliikenteeseen. Jos messut toteutuvat ja Hiidensalmeen nousee hieno, uusi asuinalue, myös bussivuoroja siihen suuntaan pitää lisätä. Projekti sopisi osaksi HINKU-hanketta, etenkin jos mukaan otetaan ekologinen puurakentaminen, aurinkopaneelit ja muut vähäpäästöiset energiaratkaisut.
 

Vihdoinkin saa tahtoa

Minulle tärkeä ja rakas ihminen sai tänään 1.3.2017 naimaluvan, kun tasa-arvoinen avioliittolaki astui viimein voimaan. Niin paljon maailmassa on kuitenkin vielä parannettavaa, että en voi hänen henkilöllisyyttään paljastaa. Hän ei sitä haluaisi, koska oppi varomaan kielteisiä asenteita jo lapsena, alakoulussa. 

Toisaalta, mitäpä se muille kuuluu, kenestä läheiseni tykkää? Sehän on yksityisasia! Vaan kun ei sittenkään ole. Yhteiskunta on rakentunut ydinperheajattelun varaan. Siinä mallissa ydinperhe koostuu isästä, äidistä ja lapsista ja kaikki poikkeamat on aikojen saatossa koettu uhkana: yksinhuoltajien perheet, isättömät lapset, jopa lapsettomat avioparit.

Kaiketi vastuunjaollisista syistä suurimmalle osalle ihmiskuntaa on ollut tärkeää tietää, kuka on kenenkin biologinen lapsi: nuo kaksi ovat tuon lapsen vanhemmat ja siten vastuussa hänen ruokkimisestaan. Ja koska lapsia ei synny ilman tietynlaista seksiä, sekin asia on täytynyt ottaa kontrollin alle.

Homoseksuaalisuus oli Suomessa rikos vuoteen 1971 asti. Olin silloin kaksivuotias. Kymmenen vuotta myöhemmin eli vuonna 1981 se poistui myös tautiluokituksesta. Samana vuonna Kekkonen luopui presidentin virasta, luokallani ollutta kahta tyttöä haukuttiin lesboiksi, koska he halailivat toisiaan välitunnilla, ja minä pukeuduin feministiksi  luokan naamiaispäivänä laittamalla isäni puvun takin päälle. Virallisella tasolla iso muutos homoseksuaalisuuden rangaistavuudesta hyväksytyksi ominaisuudeksi tapahtui suhteellisen nopeasti, mutta yleiset asenteet muuttuvat paljon hitaammin.

Alussa mainitsemani henkilö sattui jokin aika sitten, nyt jo aikuisena, samalle bussipysäkille miesporukan kanssa. Porukan maihinnousukenkiin sonnustautunut jäsen mainosti kenkiään "hyviksi homojen potkimiskengiksi". Tuollaiset kohtaamiset ja väkivallan uhka pudottavat ikävällä tavalla maan pinnalle, vaikka omassa tuttavapiirissä saisi ihan rauhassa olla mitä on.
 
Seksuaalinen tasavertaisuus ry SETA:lla on ollut merkittävä rooli suvaitsevaisuuden ja tietämyksen lisääjänä. 90-luvun alussa elokuvaopiskelijana toimin itsekin Turussa SETAn aktiivina. Meitä oli intomielinen porukka perustamassa seksuaalivähemmistöille omaa opiskelijajärjestöä sekä käynnistämässä Suomen ensimmäistä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen elokuvafestivaalia. Kuvaavaa, että jouduin eräänkin kerran festivaalin ohjelmistovastaavana ja festivaalipäällikkönä selittämään, ettei kyseessä ollut mikään seksielokuvafestivaali, vaan toimme maahan elokuvia, jotka kuvasivat HLBT-ihmisten* elämän koko kirjoa, rakkautta, perhe-elämää, ystävyyssuhteita sekä lapsi- ja adoptiohaaveita.

Pakko myöntää, etten tuolloin vielä uskonut tasa-arvoisen avioliittolain toteutumiseen, vaikka festivaalin keskeinen tehtävä oli ennakkoluulojen karsimisen ohella puhua vähemmistöjen tasavertaisten oikeuksien puolesta. Tänään moni jo rekisteröidyssä parisuhteessa elävä tuttavani voi laittaa avioliittopaperit vetämään ja olla sen jälkeen ihan virallisesti naimisissa eikä vain "sateenkaarirekisterissä", joka on statuksena ollut hyvä edistysaskel ja välietappi, mutta silti eriarvoistava ja leimaava.

Tästä päivästä eteenpäin seksuaalinen suuntautuminen ja kumppanin sukupuoli eivät suoraan ja alleviivaavasti näy henkilötiedoissa. Jospa rakkaus saisi viimein tilaa erilaisuuden seksualisoinnilta. Kuten vihkikaavassa todetaan, avioliitto on perheen perustamista varten ja tarkoitus olisi rakastaa puolisoa myötä- ja vastamäessä. Oli se puoliso sitten pitkä tai pätkä, pullea tai laiheliini, mies tai nainen - tai jotain siltä väliltä.

*HLBT = Homo-, lesbo- ja biseksuaalit sekä transseksuaalit ja transsukupuoliset