Palvelujen siirtyessä entistä enemmän nettiin vanhuksilla on aito pelko, kuinka he selviävät. Saako lääkäriajan vielä tilattua puhelimitse? Digiloikka tuntuu monesta siltä viimeiseltä loikalta, josta ei enää selvitä ojan tai kuilun seuraavalle puolelle.
Samaan aikaan, kun hallitus ajaa jääräpäisesti valinnanvapausuudistusta, jopa Vappu Taipale kertoo epäilevänsä omaa kykyään löytää itselleen sopiva palvelu, jos valinnanvapaus astuu voimaan (Demokraatti 17.9.2016). Ja hän on sentään lääkäri ja entinen sosiaali- ja terveysministeri!
Tilanne muuttuu vielä haastavammaksi, jos kuuluu siihen paljon sosiaali- ja terveyspalveluita käyttävään joukkoon, jolle myönnetään tulevaisuudessa ns. henkilökohtainen budjetti. Heitä ovat monet vanhukset ja vammaiset. Jos omien palveluntarpeiden kartoittaminen ja budjetointi vaatii paljon terveeltä ja toimintakykyiseltä ihmiseltä, miten vajaakuntoinen tehtävästä selviää?
Periaatteessa henkilökohtainen budjetti myönnetään vain henkilölle, joka pystyy sitä hallinnoimaan. Valinnanvapauslainsäädäntöön on myös kirjattu esitys tuetusta päätöksenteosta. Näissä järjestelmissä on kuitenkin aina heikkoutensa ja osa tuen tarvitsijoista putoaa niiden ulkopuolelle.
Ainakaan henkilökohtaisen budjetin kohdalla valinnanvapaus ei vähennä byrokratiaa, jos se kuitenkin vaatii palveluntarpeenarviointia. Herää myös kysymys, kuka on riittävän objektiivinen henkilö tukemaan päätöksenteossa ja miten SOTE-uudistuksen tavoittelema tasa-arvo tässä toteutuu.
On sulaa hulluutta luoda uutta järjestelmää, joka lisää ihmisten epävarmuutta, kun he ovat jo ennestään pulassa Kelan, työvoimahallinnon ja ties minkä byrokratian kanssa. Mutta koska uudistusta ajetaan väkipakolla läpi liian tiukalla aikataululla ja huonolla valmistelulla asiantuntijoiden ja kokeneiden poliitikkojen varoitteluista huolimatta, mielestäni kunnan on reagoitava asiakkaidensa huoleen.
Erilaiset potilasjärjestöt tarjoavat palveluohjausta jäsenilleen, mutta tarvittaisiin myös keskitettyjä neuvontapalveluita, koska kaikki eivät kuulu mihinkään potilasjärjestöön. Kaikki eivät osaa hakea tietoa eikä voida olettaa, että kaikilla on nettiyhteys, tai edes tietokone.
Koska asukkaiden hyvinvoinnista huolehtiminen jää kuntien keskeiseksi tehtäväksi SOTE-palveluiden siirtyessä maakuntien vastuulle vuoden 2019 alusta, ehdotankin, että kaupunki alkaa järjestää SOTE-palveluneuvontaa, joko itse tai kolmannen sektorin kautta. Tätä tehtävää hoitamaan tarvitaan oikea ihminen, jolla on aikaa katsoa asiakkaan kokonaistilanne ja selvittää, mitä toimia ja palveluita hän tarvitsee sekä mihin tukiin ja etuuksiin hän on oikeutettu.
Palveluohjausta tarvitaan ja todennäköisesti myös tarjotaan maakunnan tasolla jatkossa, mutta ainakin SOTE-uudistuksen siirtymävaiheessa, sen ensimmäisinä vuosina, tämä palvelisi kuntalaisia. Se toimisi myös ennaltaehkäisynä erilaisten terveysongelmien pahenemiselle.
Epätietoisuus ja epävarmuus aiheuttavat voimakasta stressiä. Sen poisto puolestaan edistää hyvinvointia ja terveyttä. Hyvinvoinnilla luodaan onnellisuutta, joka on Lohjan kuntastrategian keskeinen päämäärä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti