maanantai 29. toukokuuta 2017

Kikkailua ja haahuilua

Näin kevään korvalla moni nuori jännittää, saako haluamansa opiskelupaikan. Jännitettävää riittää myös siinä, osasiko varmasti hakea oikein ja ottaa huomioon kaikki järjestelmämme koukerot.

Ensikertalaiskiintiön vuoksi yliopistot ja ammattikorkeakoulut varaavat osan aloituspaikoista ensimmäistä korkeakoulupaikkaansa hakeville. Toisin sanoen ensikertalaiset saavat aloituspaikan alhaisemmilla pisteillä kuin jo jotain toista alaa opiskelleet.

Toinen huomioitava seikka on Kelan säädös, jonka mukaan opiskelupaikasta kieltäytynyt nuori ei saa työmarkkinatukea. Lisäksi Kela vaatii, että nuori hakee vähintään kahteen paikkaan, jotta ei ilman opiskelu- ja työpaikkaa jäädessään menetä työmarkkinatukeaan.

Kolmanneksi on otettava huomioon opintotukikuukausien rajoittaminen. Ensi syksynä opintonsa aloittaville myönnetään opintotukea korkeakouluopintoihin yhteensä enintään 54 kuukautta.

Näiden kaikkien toimien tarkoituksena on ollut saada nuoret valmistumaan nopeammin työmarkkinoiden käyttöön. Käytännössä ne kuitenkin ajavat nuoria pitämään välivuosia.

Otetaan esimerkiksi oikeustieteelliseen haluava nuori. Varmistaakseen ensikertalaisedun sekä toimeentulonsa hän laittaa yhteishaussa ensisijaiseksi hakutoiveekseen oikeustieteellisen, toiseksi jonkin sellaisen alan, johon pääsemisen ilman valmistautumista tietää mahdottomaksi, eli esimerkiksi lääketieteellisen. Hän lukee vain oikeustieteellisen pääsykokeisiin ja käy jättämässä tyhjän paperin lääketieteellisen pääsykokeissa.

Jos nuori sitten ei pääse oikeustieteelliseen, hän ei kuitenkaan menetä työmarkkinatukea, koska on hakenut kahteen paikkaan. Hän ei myöskään menetä opintotukikuukausiaan, joita tarvitsee tulevaisuudessa lakiopintoihinsa, joutumalla ottamaan vastaan toisen opiskelupaikan.

Pahimmillaan tämä johtaa vuosien odotteluun, turhautumiseen ja syrjäytymiseen. Matkan varrella opiskelutaidot heikkenevät, vaikka niitä voitaisiin ylläpitää opiskelemalla jotakin muuta, mikä hyödyttäisi myös tulevissa varsinaisissa opinnoissa sekä ammatissa. Yhteiskunta maksaa siis mieluummin nuorten kotona haahuilusta kuin monipuolisesta opiskelusta ja opettaa mieluummin tukiviidakossa kikkailua kuin opiskelutaitoja.


(Teksti on julkaistu myös Länsi-Uusimaa -lehden Kirjoittajavieras-palstalla 29.5.2017)