keskiviikko 23. elokuuta 2017

Kyllä me voidaan



Aleksis Kiven synnyinkodin mankeli
Filosofi Esa Saarinen lanseerasi 1990-luvun laman aikaan termin ”latistuksen mankeli”, jolla hän tarkoitti suomalaista asenneilmapiiriä. Työelämä ja organisaatiokulttuuri sisälsivät kyykyttämistä ja nöyryytystä, jotka olivat esteenä sekä ihmisten henkilökohtaiselle menestymiselle että talouden nousulle.

Noista ajoista on otettu aimo harppaus eteenpäin eikä iloa, innostusta ja positiivisuutta enää välttämättä pidetä arveluttavina ja todellisuudesta vieraantuneen haihattelijan ominaisuuksina. Silti on vielä matkaa siihen, että latistuksen mankelit lakkaisivat pyörimästä.

Onko liian siirappista ajatella, että yhteisön onnellisuus olisi tie menestykseen – eikä niinkään armoton yksin raataminen? Liika yksilön korostaminen johtaa hierarkkisiin organisaatioihin, joissa alemmat tekevät vain, mitä ylemmät käskevät. Se ei ole enää nykypäivää. On korkea aika siirtyä yhteisöllisempiin työ- ja johtamistapoihin, joissa kohdataan, kuunnellaan ja jaetaan ideoita.

Saarinen selittää latistuksen mankelia ”pihtaamisen anatomialla”. Lyttäävässä ilmapiirissä jokainen itseään suojeleva yksilö alkaa pihdata ajatuksiaan. Negatiivisuus on vallankäyttöä, joka johtaa pätemisen vaatimukseen sen sijaan, että uskallettaisiin olla spontaaneja ja heittäytyä. Kannustavassa ilmapiirissä uskalletaan innostua ja heittää ilmoille villejäkin ideoita.

Päätöksenteossa mennään helposti ongelmakeskeiseen pätemisen tilaan. Vastuu tietenkin pakottaa varovaisuuteen. Kunnan vähäisiä rahoja ei voida heittää harkitsematta ihan mihin tahansa hankkeisiin.

Toivon silti luottamushenkilöille ja virkamiehille mahdollisuutta välillä irrotella ja kokeilla esimerkiksi improvisaatioharjoitusta, jonka näyttelijä Outi Mäenpää esitteli eräässä seminaarissa: kun yksi heittää idean, toinen jatkaa sitä lauseella: ”Joo, ja lisäksi voisimme...”. ”Mutta” ja ”eihän me voida, koska...” ovat harjoituksessa kiellettyjä. Kun ideointiin osallistetaan asukkaat ja yhdistykset, ja ideat jalostetaan pätevällä ennakkoarvioinnilla sekä vertailu- ja seurantatutkimuksilla, kasvaa luottamus, että kokeilukulttuurilla ei olla viemässä kaupunkia perikatoon, vaan yritetään tehdä siitä entistä onnellisempi ja menestyvämpi.

(Teksti on julkaistu myös Länsi-Uusimaa -lehden Kirjoittajavieras-palstalla 24.8.2017.)