Päätin kolme kuukautta sitten vaihtaa asuntoa. Siitä lähtien jokainen
päivä onkin ollut suuri ihmetyksen aihe. Miten ihmisellä, joka pyrkii
välttämään ostamista, voi olla näin järjettömästi tavaraa?
Olen yrittänyt myydä ja jaella, mutta kaikilla muillakin tuntuu olevan
nurkat täynnä. Tuttavapiirissä tavallisin vastaus on ollut tuskainen
parahdus: "Ei meille mahdu, meillä on itselläkin liikaa." Olen sitten
kantanut ylimääräisiä kierrätyskeskukseen, siskon lapsille ja
askartelumateriaaliksi koululle. Vielä muuttopäivänä yksi kodittomaksi
jäämässä ollut pöytä päätyi muuttofirman konttoriin ja minä huokasin
helpotuksesta: siitäkin päästiin.
Kuluttajatutkimuskeskus teki vuonna 2010 selvityksen Mitä eläminen
maksaa? Kohtuullisen minimin viitebudjetit. Sen mukaan yhden
lapsiperheen tavaroiden tarve on yhteensä noin 300 kpl. Luku sisältää
kotitalouskoneet, elektroniikan, astiat, tekstiilit, siivousvälineet,
työkalut ja huonekalut. Kun mukaan lasketaan vaatteet sekä
lyhytkestoiset tarvikkeet, kuten wc-paperit, suodatinpussit, pesuaineet
ja paristot, päästään yhteensä noin tuhanteen tavaraan. Silti
keskimääräisessä kotitaloudessa on noin 10 000 tavaraa.
Ero välttämättömyyden ja todellisuuden välillä on huima. Lisäksi tarve
on eräiden tavaroiden kohdalla kyseenalainen. Onko kaikilla välttämättä
oltava tulostin, neljä päiväpeittoa, hiuslakkaa, ripsiväri ja
kokovartalopeili? Pitkälti nämä tarpeet ovat kulttuurin ja markkinoinnin
tuottamia. Tekevätkö tavarat meidät oikeasti onnellisiksi ja
tyytyväisiksi? Mainostoimistojen ja markkinointiosastojen tehtävä on
ainakin saada meidät uskomaan, että näin on.
Keskellä tavara-ahdinkoani katsoin Petri Luukkaisen dokumentin
Tavarataivas, jossa elokuvan tekijä pakkaa koko omaisuutensa varastoon
ja antaa itselleen luvan hakea sieltä vuoden aikana vain yhden tavaran
päivässä. Elokuvan alussa on yö ja alaston Luukkainen juoksee talvisessa
Helsingissä hakeakseen ensimmäisen tavaran, joka on talvitakki. Opimme,
että talvitakkia voi käyttää muun muassa makuupussina ja pyyhkeenä. Kun
jalat työntää hihoihin, lämmöneristys on paras kylmällä lattialla
nukkuessa.
Dokumentin edetessä materiaa tärkeämmiksi nousevat läheiset ihmiset,
rakkaus, terveys ja retket luontoon. Viesti on ennalta-arvattava, mutta
myös meitä kaikkia koskettava. Lopussa tekijä toteaa, että sadalla
tavaralla tulee ihan hyvin toimeen ja 300 tavaraa on jo oikein mukava
tilanne.
Tämän tiedon valossa perheeni tuhansien tavaroiden pakkaaminen tuntui
entistä rasittavammalta. Kaksikymmentä kertaa muuttaneelle ihmiselle sen
ei luulisi olevan ongelma, mutta ei siihen totu, rutinoituu
korkeintaan.
Tällä hetkellä vierelläni kohoaa laatikkovuori, joka onneksi madaltuu
päivä päivältä. Kaikelle näyttäisi löytyvän jokin kolo uudessa kodissa.
Yksi esine jopa puuttuu, nimittäin tv-taso. Se löytyy
kuluttajatutkimuksen "tarpeellisten tavaroiden" listalta, mutta olen
tähän asti tullut oikein hyvin toimeen ilman. Nyt aion sellaisenkin
kapistuksen hankkia, koska televisio ei mahdu enää kirjoja pursuilevaan
kirjahyllyyni. Ekologista omatuntoani kesyttääkseni katson kuitenkin
ensin kierrätyskeskuksesta, kirpputoreilta ja Kierrätän Lohjalla
-facebooksivuilta ennen kuin lähden koluamaan huonekaluliikkeitä.
Tv-tason hankinnan jälkeen aion palata kuriin ja järjestykseen ja
noudattaa jälleen kohtuuden ohjelmaani. Hankintahimon iskiessä kysyn
itseltäni, tarvitsenko todella kyseessä olevan tavaran ja onko minulla
kenties ennestään jokin lähes vastaava, jota voisin käyttää samaan
tarkoitukseen vähän tuunaamalla. Ehjän tavaran tilalle en osta uutta,
vaikka se olisi vanhanaikainen. Tästä säännöstä voin tosin poiketa
silloin, jos esimerkiksi kodinkone on kammottava energiasyöppö tai
turvallisuusriski.
Vielä olisi otettava käyttöön yksi hyvä konsti hillitä tavaran
kertymistä eli uuden esineen tullessa taloon laittaa vastaavasti yksi
turha esine kiertoon. Jos laittaisi yhtä tavaraa kohti kaksi aina
sivuun, seuraava muutto voisi sujua kepoisammin ja ilman useita kymmeniä
pahvilaatikoita ja tavaraähkyä.
(Kolumni on julkaistu myös Länsi-Uusimaa -lehden Kirjoittajavieras-palstalla)
