Ympäristöpolitiikka on kuitenkin myös sosiaalipolitiikkaa. Ympäristö on resurssi, jonka riittävyys vaikuttaa laajasti ihmisten hyvinvointiin. Ilmastonmuutos seurauksineen lisää tuloeroja, kurjistaa kurjimpia ja leventää railoa heidän ja rikkaimman väestönosan välillä. Kun luonnonvarat hupenevat, niitä ei riitä kaikille. Kysyntä ylittää tarjonnan ja alati kohoavat hinnat verottavat erityisesti vähävaraisia. Köyhien määrä kasvaa. Eikä tämä tarkoita vain kehitysmaiden absoluuttisen köyhyysrajan alapuolella eläviä, vaan se koskee myös länsimaiden köyhiä. Pienistä tuloista kuluu yhä suurempi osa välttämättömyyksiin, kuten ruokaan ja bensan hinnan nousun myötä työmatkoihin - myös Suomessa.
NASA on rahoittanut tutkimuksen, joka selvitteli syitä viimeisen 5000 vuoden aikana tapahtuneille sivilisaatioiden romahduksille. Sen mukaan kaksi keskeistä tekijää ovat olleet luonnonvarojen liikakäyttö ja epätasaisesti jakautunut varallisuus. Tuloksen perusteella ennustetaan, että nykyinen sivilisaatiomme saattaa romahtaa jopa parissa vuosikymmenessä, jos jatkamme samalla ympäristön kantokyvyn ylittämisen ja epätasa-arvon tiellä. Tutkimusta on jo ehditty syyttää pelon lietsomisesta ja siihen vetoavia ympäristöfanaatikoiksi. Ilmeistä kuitenkin on, että nykymeno heikentää entisestään edellytyksiämme tarjota kaikille maapallon asukkaille edes kohtuulliset elinolot.
Kaikkein köyhimmät maat tuottavat vain pari prosenttia maailman kokonaispäästöistä. He kuitenkin kärsivät seurauksista kaikista eniten. Yli puolet kehitysmaiden köyhistä elää ekologisesti herkillä alueilla, kuten vuoristossa, suurten jokien suistoalueilla tai kuivien aavikoiden läheisyydessä. Tilanteesta tekee traagisen se, että kehitysmaissa jopa 90 prosenttia ansiotulosta perustuu maa- ja metsätalouteen, kalastukseen, metsästykseen ja matkailuun. Ilmaston lämpenemisen aiheuttamat tulvat, myrskyt, aavikoituminen ja pohjaveden pilaantuminen tuhoavat elinkeinot, mikä pahentaa aliravitsemuksen ja sairauksien kurimusta.
Luonnonkatastrofit ja kehitysmaiden köyhyys ovat helppoja ymmärtää, mutta niin kaukaisia asioita, että tekoihin siirtyminen omassa elämässä on haastavaa. Kun elintason lasku ei vielä kosketa jokapäiväistä elämää, elintapojen muuttaminen ei tunnu tarpeelliselta. On romanttista istua vapaaehtoisesti kynttilänvalossa ja rentouttavaa paeta hektistä arkea mökille, jossa ei ole sähköpattereita eikä juoksevaa vettä. Romantiikka kuitenkin karisee, jos mukavuudesta pitäisi luopua pysyvästi.
Ihminen on siitä kummallinen otus, että sille täytyy jatkuvasti muistuttaa asioista, jotka heikentävät sen lyhytkestoista nautintoa. Olemme varsin hedonistinen laji, jopa oman parhaamme vastaisesti. Joskus mietin opimmeko mitään ennen kuin on täysin pakko. Tai vasta sitten kun on liian myöhäistä. Syömme epäterveellisesti, saastutamme, kulutamme, liikumme liian vähän, poltamme kynttilää molemmista päistä. Puhekyky säilyy, kirjoittamistaito pysyy, osaamme jopa ajaa pyörällä, kun olemme taidon kerran opetelleet. Mutta tajuammeko ilmastonmuutoksen riskejä ennen kuin öljyn hinnan nousu on kohottanut sähkön hinnan kymmenkertaiseksi ja Euroopan rannikot peittyvät veden alle napajäätiköiden sulamisen takia?
Kansainvälisen energiajärjestön IAEA:n mukaan perinteisen öljyntuotannon huippu on saavutettu jo vuonna 2006. Fossiilisten polttoaineiden tupruttelu ilmakehään näyttää silti lisääntyvän niin kauan kuin raaka-ainetta riittää perinteisen öljyn lisäksi öljyhiekan ja -liuskeen sekä hiilen eri muodoissa, vaikka haitat ovat kaikkien tiedossa. Tiedetään myös, että uusiutuvan energian lisääminen jarruttaisi tehokkaimmin ilmastonmuutosta. Päävastuu isoista linjoista on valtioilla, kansainvälisillä yhteisöillä, päättäjillä ja teollisuudella, joihin yksilö voi parhaiten vaikuttaa poliittisella aktiivisuudella ja muuttamalla kulutustottumuksiaan. Jos ei usko yksittäisen ihmisen toiminnan vaikutuksiin, voisi asiaa harkita harjoituksena. Meillä ei ehkä tulevaisuudessa ole varaa ympärivuorokautiseen 20 asteen lämpötilaan asunnoissa ja raaka-aineet, joita tarvitaan elektroniikan ja kodinkoneiden valmistamiseen, ehtyvät. Kierrätyksestä ja energiansäästöstä tulee pakkoja.
Öljyhuippu (peak oil) eli se ajankohta, jona öljyntuotanto saavuttaa huippunsa ja kääntyy laskuun, ei ole ainoa huippu, joka meillä on edessämme. Tulevaisuudessa saavutamme yleisen luonnonvarojen huipun (peak everything), josta eteenpäin kaikkien luonnonvarojen tuotanto laskee. Kun samaan aikaan maapallon väkimäärä jatkaa räjähdysmäistä kasvuaan, ajaudumme pahimpien ennusteiden mukaan kaaokseen ja veriseen taisteluun elintilasta ja resursseista. Se olisi varmasti jo kaiken huippu.
Sanotaan, että suomalainen ei usko ennen kuin näkee. Mutta entäs jos valot sammutetaan? Onko pimeässä helpompi nähdä? Tätä voi kokeilla ensi lauantaina 29.3. osallistumalla kansainväliseen Earth Hour -tapahtumaan. Klo 20.30 - 21.30 paikallista aikaa sammutetaan valot ilmastotietoisuuden lisäämisen puolesta. Tavoitteena on vaikuttaa ihmisten energiankulutustottumuksiin pysyvästi, vaikka jo tällä yhden tunnin tempauksella on konkreettisia vaikutuksia. Kun Earth Hour järjestettiin Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 2009, se säästi sähköä noin 100 megawattituntia eli noin 30 000 ihmisen pikkukaupungin verran.
(Kolumni on julkaistu myös Länsi-Uusimaa -lehden Kirjoittajavieras-palstalla)
