Nykyajan Koiramäet

Mauri Kunnaksen Koiramäki-kuvitusta

Vaikka emme enää asu agraariyhteiskunnalle tyypillisissä Koiramäki-idylleissä, joissa mummut ja vaarit, piiat ja rengit, kiertolaiset, isännät ja emännät sekä liuta muksuja muodostavat turvallisen pihapiirin, olemme silti yhteisöllisiä otuksia. Ainakin suurin osa meistä on. Haluamme seuraa, turvaa, halauksia ja vastakaikua - joskus itkeä jonkun olkapäätä vasten, toisinaan höpötellä jonninjoutavia ja nauraa hölmöille vitseille.

Silti viidennes meistä asuu yksin ja yhtä suuri osuus väestöstä on yksinhuoltajia. Yksinelävien viidennes pitää sisällään myös ilman puolisoa tai muuta perhettä elävät eläkeläiset tai vanhukset. Koska yksineläjät ja yksinhuoltajat kuuluvat myös maamme köyhimpiin - tai ainakin heillä on suurin riski köyhtyä - ei ole ihme, että yhteisöasumisen suosio jatkaa kasvuaan. Yksinasujien elinkustannukset ovat suhteessa suuremmat kuin perheellisten. Lisäksi kaivataan asioiden jakamista arjessa, vaikkei perhettä olekaan.

Perinteisesti yhteisöasuminen on ollut nuorten opiskelijoiden juttu, mutta nyt se on levinnyt kaiken ikäisten keskuuteen. Eläkeläiset hakevat seuraa toisistaan, lapsiperheet haluavat lapsilleen leikkikavereita ja laajempaa turvaverkkoa, joissain paikoin tarkoituksellisesti pyritään luomaan eri-ikäisistä koostuvia yhteisöjä.

Helsingin Jätkäsaareen on noussut jo kaksi yhteisöprojektina rakennettua kerrostaloa. Elmu-säätiön ideoima muusikkojen vuokratalo Jallukka avasi ovensa ihan äskettäin (HS 3.3.2017). Facebookin yhteisöryhmissä, kuten Kommuunit koolle, haetaan jatkuvasti asukkaita eri puolella Suomea toimiviin tai perusteilla oleviin yhteisöihin ja yksittäiset ihmiset, pariskunnat ja perheet puolestaan etsivät itselleen sopivaa porukkaa, johon liittyä. Ajatuksia vaihdetaan myös yhteisöjen säännöistä ja toimintatavoista, kokeneet yhteisöasujat kouluttavat kokemattomia.

Yhteisöjen muodot ovat monet. Jotkut hakevat Koiramäki-idylliä ja ovat valmiita muuttamaan syrjäseuduille alkeellisempiinkin oloihin, jotta pääsevät luonnon rauhaan, viljelemään maata ja pitämään eläimiä. Keuruun ekokylä lienee vanhimpia Suomessa toimivia ekoyhteisöjä. Valtaosa uudemmista yhteisöistä toimii kuitenkin kaupungeissa, joissa on eniten töitä ja opiskelupaikkoja, mutta pahin asuntopula ja kalleimmat vuokrat.

Kun vuokrasääntely lopetettiin vuonna 1991, vuokrataso ei suinkaan lähtenyt laskuun, kuten silloin kuviteltiin. Tässäkään asiassa markkinat eivät hoitaneet hinnoittelua asiakkaiden - tässä tapauksessa vuokralaisten - vaan omistajien eli kiinteistösijoittajien eduksi. Tämä kehitys on johtanut asumistukimenojen paisumiseen. Vuonna 2016 Kela maksoi asumistukia 1,92 mrd €. Käytännössä veronmaksajien rahoilla kustannetut asumistuet valuvat asunnonomistajien ja luotottajien taskuihin.

Samaan aikaan vuokrien jatkuvan nousun kanssa hallitus on johdonmukaisesti leikannut kaikkein köyhimpien toimeentuloa. Eläkeläisten asumistuen leikkaus saatiin peruttua. Nyt suunnitellaan  yleisen asumistuen leikkausta ja maksimineliövuokraa, jolle asumistukea voi saada. Kumpikaan ei ratkaise asuntopulaa eikä hintojen nousua, vaan kurjistaa entisestään vähävaraisia. Yleisen asumistuen leikkaus käy kipeästi esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeellä olevan yksinhuoltajan, johon ryhmään itsekin kuulun, kukkarolle. Lastensa kanssa asuva eläkeläinen kun kuuluu yleisen asumistuen piiriin.

Mutta eivät kaikki yhteisöasujat ole köyhiä - ainakaan olosuhteiden pakosta. Joukossa on tavallisia työssäkäyviä ihmisiä, jotka haluavat vapaaehtoisesti laskea elintasoaan ja luopua turhasta tavarasta keskittyäkseen materialismia tärkeämpiin asioihin, kuluttaakseen vähemmän, säästääkseen luonnonvaroja ja elääkseen ekologisemmin.

Yhteisöllisellä asumisella voidaan ratkaista myös kasvavaa hoivaongelmaa. Nyt jo esimerkiksi Helsingin Laajasalossa on kokeiltu opiskelijoiden ja vanhusten yhteisasumista siten, että opiskelija saa edullisen yksiön sitä vastaan, että sitoutuu viettämään aikaa samassa talossa asuvien vanhusten kanssa muutaman tunnin viikossa. Lohjan Vihreiden valtuustoryhmä on ehdottanut vastaavaa nuorten ja vanhusten yhteistä taloa 9.11.2016 tehdyssä aloitteessaan kevyesti tuetusta asumisyksiköstä.

Nyt kun Lohjalle suunnitellaan asuntomessuja vuodelle 2021, toivoisin, että myös yhteisöllinen asuminen huomioitaisiin. Osa asunnoista voisi olla "matalan kynnyksen" yhteisöasuntoja, joissa yksityisten tilojen ohella olisi tavallista enemmän yhteisiä tiloja ja toimintoja, esimerkiksi oleskelu- ja harrastetilat, vierashuone, sauna, pesutupa ja keittiö. Sekä suunnitteilla olevat kerrostalot että town houset sopisivat tähän tarkoitukseen.

Nämä asunnot voisi rakentaa myös kimppa-autollisiksi eli jokaista asuntoa kohti ei olisikaan omaa parkkipaikkaa. Tällä säästettäisiin rakentamiskustannuksia, alennettaisiin ostohintaa/vuokraa ja säästettäisiin maa-alaa viheralueille ja vaikkapa yhteiselle kasvimaalle. Siten Lohja voisi olla pienten kaupunkien joukossa edelläkävijä, joka panostaa yhteisöllisyyteen, autottomuuteen ja joukkoliikenteeseen. Jos messut toteutuvat ja Hiidensalmeen nousee hieno, uusi asuinalue, myös bussivuoroja siihen suuntaan pitää lisätä. Projekti sopisi osaksi HINKU-hanketta, etenkin jos mukaan otetaan ekologinen puurakentaminen, aurinkopaneelit ja muut vähäpäästöiset energiaratkaisut.